Hyvin toteutettuna kilpaurheilu ei ole nuoren hyvinvoinnin vastakohta, vaan yksi sen vahvimmista kasvualustoista.

Riittävän hyvän tavoittelu tarkoittaa, että vaatimukset säilyvät, mutta paine kevenee, kun kehittyminen irrotetaan oman arvon todistamisesta.

Kun päätökset tukevat tasapainoisesti kuulumisen tunnetta, oppimista ja kasvua, ne rakentavat vahvan pohjan sekä hyvinvoinnille että huippusuorituksille.

Näkyvä aktiivisuus ja määrällinen tekeminen eivät kerro kaikkea harjoittelun laadusta, sillä myös pysähdykset ja oivalluksen hetket voivat olla oppimisen kannalta yhtä arvokkaita.

Tavoitteena on rakentaa mahdollistavia harjoitusympäristöjä, joissa nuori pelaaja uskaltaa yrittää ja haastaa itseään, oppii virheistä ja kokee kuuluvansa joukkoon.

Urheilun merkitys, joka saa kasvaa lapsen ja nuoren omista kokemuksista, kantaa pidemmälle kuin mikään ulkoa asetettu tavoite.

Sen sijaan, että miettisimme miten “palautetaan ilo”, voisimme keskittyä vahvistamaan sitä iloa, joka luontaisesti kuuluu urheilun ytimeen.

Nuori pelaaja ei kasva mittarien ohjaamana, vaan merkityksellisissä ihmissuhteissa.

Mielen kasvupyrähdys on vaihe, jolloin nuori pelaaja tarvitsee tilaa olla keskeneräinen – ja valmentajalta ymmärrystä, tilannetajua ja kärsivällisyyttä.

Jos lapsuuteen ladataan liian kapeasti vain urheilullisia tavoitteita, saatetaan menettää jotakin, jota ei voi saada takaisin.

Valmennuksen tavoitteena tulisi olla hengityksen kontrolloimisen sijaan sen vapauttaminen, jotta nuori pelaaja voi hengittää omassa rytmissään ja löytää tapansa toteuttaa itseään kentällä.

Kilpailu kutsuu nuorta urheilijaa kohtaamaan haasteita, sietämään epävarmuutta ja löytämään ilon yrittämisestä.

On tärkeää soveltaa varovaisuusperiaatetta varhaisessa kilpaurheilussa lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi.

Ajattomien viisauksien ja oivallusten hyödyntäminen luo kestävän perustan oman toiminnan kehittämiselle muuttuvassa maailmassa.

Pelaajat saattavat jättää ajatuksiaan ja tunteitaan kertomatta pelätessään arvostelua tai epävarmuuden vuoksi, joten luottamuksen ja avoimuuden varmistaminen on olennaista heidän kehityksensä tukemiseksi.

Epävarmuuden hyväksymiseen ja sen hyödyntämiseen liittyvät olennaisesti uteliaisuus, avoimuus ja valmius käydä dialogia nuorten urheilijoiden kanssa.

On välttämätöntä, että osaamme tunnistaa ja vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin mukauttamalla urheilutoimintaa, jotta onnistumme tukemaan lapsia ja nuoria kohtaamaan nykyajan paineet rakentavasti ja kestävästi.

Arvostus ja hyväksyntä luovat kasvulle ja kehitykselle vahvemman perustan kuin riittämättömyyden tunne tai pakonomainen pyrkimys täydellisyyteen.

Lasten urheilussa on tarjottava tilaa heidän näkemystensä ilmaisemiselle, tukea heitä ajatusten muodostamisessa, kuunnella heitä ja varmistaa, että he voivat vaikuttaa toimintaan ja päätöksentekoon.

Jos jokin valmennuksessasi tai seuran toiminnassa näyttää ilmeiseltä tai sitä pidetään itsestään selvänä, kannattaa aina katsoa tarkemmin.