Kronos vai kairos – millä aikakäsityksellä valmennamme?
Kuva: Bartholomeus Spranger: Time as Occasion (Kairos), Artvee.com
Suomalaisessa jalkapallossa puhutaan nykyään paljon intensiteetistä ja korostetaan harjoittelun tehokkuutta sekä aktiivisen pallollisen tekemisen aikaa (ball rolling time). Tavoite saada treenit tehokkaammiksi ja lisätä näin toiminnan laatua on perusteltu ja tärkeä.
Mutta voiko harjoittelun laatua mitata vain aktiivisuudessa ja määrällisessä tekemisessä? Entä jos myös pysähdykset ja oivalluksen hetket voivat olla oppimisen kannalta yhtä arvokkaita?
Näkyvä tekeminen ja mitattavuus on tärkeää, mutta niiden korostaminen keskittyy vain yhteen tapaan hahmottaa harjoittelua. Samalla se määrittää vahvasti, miten näemme ajan eli lähinnä minuutteina ja mittareina. Tämä nostaa esiin laajemman kysymyksen siitä, miten me itse asiassa ymmärrämme aikaa valmennuksessa.
Kysymys on keskeinen, sillä aika vaikuttaa kaikkeen valmennuksessa. Se ohjaa harjoituksia, peluutusta ja kehityspolkuja usein huomaamattomasti, mutta määrätietoisesti. Mutta onko aika sittenkään vain minuuttien virtaa ja suoritusten rytmittäjä? Vai voisiko se olla myös tila, jossa tapahtuu merkityksellisiä, mutta mittauksen ulkopuolelle jääviä asioita?
Antiikin kreikkalaisilla oli tähän vastaus: kaksi erilaista käsitettä ajalle.
Kronos tarkoittaa mitattavaa, lineaarista aikaa. Sitä, mitä kello näyttää. Se etenee tasaisesti ja jäsentää elämän hetkien sarjaksi, jota voidaan jakaa, mitata, aikatauluttaa ja hallita. Kronoksen maailmassa tärkeää on tehokkuus, edistyminen ja kontrolli.
Kairos taas tarkoittaa oikeaa hetkeä. Aikaa, joka ei seuraa kellotaulua vaan mahdollisuutta. Se on laadullista ja tilanteesta riippuvaa aikaa. Hetki, jolloin jokin merkityksellinen voi tapahtua, jos siihen uskaltaa tarttua. Kairoksen maailmassa tärkeää on läsnäolo, herkkyys ja avoimuus.
Kreikkalaisessa mytologiassa Kronos oli titaani, joka söi omat lapsensa säilyttääkseen valtansa. Vertaus on osuva, sillä mekaanisesti mitattu aika voi helposti niellä sisäänsä sen, mikä tekee elämästä elävää ja merkityksellistä.
Kairos sen sijaan oli mahdollisuuksien jumala. Nuori hahmo, jolla oli hiukset vain otsassa, mutta takaraivo kalju. Tilaisuuteen voi tarttua vain sen tullessa vastaan. Ohitettuna se katoaa ulottuvilta ikuisiksi ajoiksi.
Juuri tämä jännite kronoksen ja kairoksen välillä voi auttaa meitä hahmottamaan harjoituksissa näkyvän aktiivisuuden ja intensiteetin ohella muitakin olennaisia ajallisia ulottuvuuksia.
Kronoksen ylivallasta kairoksen aikaan
Nykyisessä valmennuskulttuurissa kronoksen ote on kiistaton. Harjoitukset pilkotaan minuutteihin, suorituksia mitataan systemaattisesti ja kehitystä seurataan tilastojen avulla. Tämä tuo järjestystä ja mahdollistaa kehityksen seurannan, mutta samalla riskinä on, että kairos-hetket jäävät jalkoihin. Hetket, jolloin pelaaja ei vain tee, vaan kokee. Hetket, joita ei voi mitata, mutta joissa silti syntyy oppimista, itsetuntemusta ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia.
King's College Londonin neurotieteilijä Anne-Laure Le Cunff kuvaa kairos-ajassa elämistä osuvasti kirjassaan Tiny Experiments: How to Live Freely in a Goal-obsessed World:
“Kairos-ajassa eläminen vaatii fokuksen siirtämistä siitä, mitä teemme ajallamme, siihen, miten koemme jokaisen hetken. Ajan hyödyntäminen parhaalla tavalla ei ole tekemistä enemmän, vaan olemista enemmän: läsnäolevampana, sitoutuneempana ja herkempänä kokemustemme laadulle.”
Le Cunffin kuvauksessa kiteytyy hyvin se, mitä tarvitsemme lisää: kairos-valmentamista. Kyse ei ole tehokkuuden hylkäämisestä, vaan sen täydentämisestä laadukkaalla läsnäololla.
Mitä kairos tarkoittaa valmentajalle?
Kairos ei ole sattumaa tai irrationaalisuutta. Se on hetki, joka syntyy kokemuksista ja vuorovaikutuksesta, ja se vaatii ympäristön, jossa on tilaa havainnoille ja oivalluksille. Siksi kairos ei sovi Exceliin, mutta se näkyy pelaajien silmissä ja eleissä.
Kairos-valmentaja ei hylkää kronosta, mutta osaa hidastaa, kun tilanne sitä vaatii. Hän ymmärtää, että merkityksellinen hetki voi olla tärkeämpi kuin aktiivisen pelaamisen minuutit. Hän tunnistaa hetket, joissa jotain tärkeää on syntymässä, ja uskaltaa pysähtyä keskellä harjoitusta, jos tilanne siihen kutsuu.
Kairos-ajattelua voi vahvistaa valmennuksessa arjen pienillä teoilla. Tässä kolme tapaa, joilla voidaan lisätä sen mahdollisuuksia harjoituksissa:
Pysähdy ja kuuntele. Kun huomaat pelaajassa jotain – turhautumista, onnistumista tai oivallusta – älä jatka automaattisesti suunnitelman mukaan. Pysähdy hetkeksi ja anna tilaa sille, mitä on tapahtumassa.
Kysy avoimia kysymyksiä. ”Miltä tuntui?”, ”Mitä huomasit?” ja ”Mitä opit?” Näillä kysymyksillä autat pelaajia pohtimaan kokemustaan sen sijaan, että siirtyisit heti seuraavaan harjoitteeseen.
Salli suunnitelman muuttuminen. Jos harjoituksessa syntyy jotain odottamatonta tai merkityksellistä, anna sen jatkua. Paras oppiminen tapahtuu usein silloin, kun emme kiiruhda sitä eteenpäin.
***
Kronoksen ja kairoksen tasapaino valmennuksessa vaatii tietoista työtä, mutta parhaimmillaan ne täydentävät toisiaan. Juuri tämä yhdistelmä tekee eron mekaanisen suorittamisen ja todellisen oppimisen välillä. Kronos antaa rakenteen ja järjestyksen, kairos merkityksen ja elämykset.
Lisälukemista:
Le Cunff, A.-L. (2025). Tiny experiments: How to Live Freely in a Goal-obsessed World.
Meyerhoff, E., Johnson, E., & Braun, B. (2015). Time and the University. ACME: An International Journal for Critical Geographies, 10(3).
Negueruela-Azarola, E. (2024). It Is About Time: Chronos/Kairos, Transformative Research, and Learning and Development. Language Teaching Research Quarterly, 46.
Ramalho, W. (2020). Historical time between Chronos and Kairos : on the historicity of The Kairos Document manifesto, South Africa, 1985. Rethinking History, 24.
Tsang, N.M. (2008). Kairos and practice wisdom in social work practice. European Journal of Social Work, 11.