Karsiminen kirkastaa – valmennusta voi kehittää myös vähentämällä

Kun harjoituksissa tai joukkueessa jokin ei toimi, ajatukset kääntyvät helposti siihen, mitä pitäisi lisätä. Ehkä tarvitaan uusi harjoite, uusi sääntö tai vielä yksi palaveri. Kehittäminen alkaa helposti tarkoittaa enemmän ohjausta, enemmän rakenteita sekä enemmän mittareita ja seurantaa.

Mutta paras muutos ei aina synny lisäämällä. Joskus se alkaa siitä, että uskalletaan karsia jotain pois.

Miksi kehittäminen alkaa lähes aina lisäämisestä

Virginian yliopiston professori Leidy Klotz tarkastelee kirjassaan Subtract: The Untapped Science of Less (2021) sitä, miten ihmiset ratkaisevat ongelmia ja pyrkivät kehittämään toimintaansa.

Hänen perushavaintonsa on yksinkertainen mutta oivaltava: kun haluamme parantaa jotakin, lisäämme lähes aina jotain uutta, mutta pysähdymme harvoin kysymään, voisiko jotain myös ottaa pois. Usein kyse on siitä, ettemme edes huomaa karsimisen olevan todellinen vaihtoehto.

Valmennuksen arjessa tämä näkyy selvästi. Kun jokin ei toimi, ratkaisua lähdetään helposti hakemaan lisäämällä jotakin uutta. Joskus se on tarpeen. Mutta joskus seurauksena on arki, joka kuormittuu, monimutkaistuu ja etääntyy siitä, mikä auttaisi eniten. Silloin ongelma ei välttämättä ole se, että jotakin puuttuu, vaan se, että kokonaisuudessa on jo liikaa.

Klotzin viesti ei kuitenkaan ole, että aina pitäisi vähentää. Tärkeämpää on oppia näkemään karsiminen yhtä käyttökelpoisena kehittämisen tapana kuin lisääminen. Tätä ajatusta hän jäsentää neljän näkökulman kautta, jotka tarjoavat toimivan tavan tarkastella myös valmennusta.

Aloita poistamisesta

Kun jokin ei toimi, ensimmäinen reaktio on usein lisätä jotain. Uusi ratkaisu, uusi työkalu tai uusi ohje tuntuu helposti oikealta vastaukselta, koska se on konkreettinen ja näkyvä tapa reagoida ongelmaan. Mutta ongelma ei aina johdu siitä, että jotakin puuttuu. Yhtä hyvin syy voi olla siinä, että kokonaisuudessa on jo liikaa sellaista, mikä hämärtää ydintä tai vie huomion väärään paikkaan. Siksi hyödyllisin ensimmäinen kysymys ei aina ole, mitä tähän tarvitaan lisää, vaan mitä tästä voisi ottaa pois.

Harjoittelussa tämä näkyy hyvin konkreettisesti. Jos harjoitus ei toimi, syy ei aina ole siinä, että siitä puuttuu jotain, vaan siinä, että siinä on liikaa vaiheita, puhetta tai keskeytyksiä. Joskus harjoitus alkaa toimia paremmin vasta silloin, kun sitä yksinkertaistetaan.

Älä vain rakenna – pura myös esteitä

Kehittäminen ymmärretään helposti uuden rakentamisena. Ajattelemme, että eteenpäin päästään lisäämällä rakenteita, sääntöjä ja ohjeita. Mutta aina ongelma ei ole siinä, että jotakin puuttuu. Joskus etenemistä estää jokin jo olemassa oleva asia. Siksi kehittämisessä ei riitä vain uuden lisääminen, vaan on osattava tunnistaa myös se, mikä on alkanut jarruttaa.

Valmennuksessa tämä tarkoittaa sitä, että kaikkea ei kannata tarkastella vain lisäämisen kautta. Joskus oppimista tai hyvää arkea estää jokin toimintatapa, rakenne tai tottumus, joka on jäänyt käyttöön ilman, että sen vaikutusta enää huomataan. Silloin ensisijainen kehittämisteko voi olla se, että jotain puretaan eikä rakenneta lisää.

Pelkistä siihen, mikä on olennaista

Kaikki, mikä näyttää tärkeältä, ei ole tärkeää. Kokonaisuuksiin kertyy helposti elementtejä, jotka tuovat vaikutelman laadusta ja huolellisuudesta, vaikka ne eivät vie ydinasiaa eteenpäin. Siksi kehittämisessä olennaista ei ole vain tehdä enemmän, vaan tunnistaa tarkemmin, millä on oikeasti vaikutusta. Kun ylimääräistä karsitaan, ydin tulee näkyvämmäksi.

Harjoittelussa tämä on tärkeä muistutus. Monimutkaisuus ei välttämättä tarkoita laatua, eikä näyttävä toteutus takaa oppimista. Olennaista on se, että harjoittelu suuntaa huomion siihen, mitä pelaajan pitäisi oppia näkemään, ymmärtämään ja tekemään paremmin.

Anna oppimiselle tilaa

Ehkä vaikeinta on hyväksyä se, että kaikkea hyvää ei synny lisäämällä. Kun jotakin karsitaan, lopputuloksena ei aina ole uusi ratkaisu vaan enemmän aikaa, selkeyttä ja tilaa. Juuri siksi vähentäminen jää helposti huomaamatta. Se ei näytä yhtä aktiiviselta kuin uuden lisääminen, vaikka vaikutus voi olla suuri.

Tämä näkyy valmennuksessa erityisesti siinä, kuinka helposti kaikkea täytetään puheella, ohjauksella ja kontrollilla. Mutta oppiminen tarvitsee myös tilaa: aikaa havaita, yrittää uudelleen ja oivaltaa itse. Kun valmentaja malttaa yksinkertaistaa, keskeyttää vähemmän ja jättää enemmän tilaa tekemiselle, pelaajille syntyy enemmän mahdollisuuksia kokeilla, korjata ja löytää ratkaisuja omin päin.

Olennainen esiin

Karsiminen on vaikeaa, koska lisääminen tuntuu valmentajasta usein turvallisemmalta. Uusi ohje, uusi rakenne tai uusi käytäntö on näkyvä ratkaisu, jonka voi helposti osoittaa ja perustella. Vähentäminen taas vaatii luottamusta siihen, että yksinkertaisempi kokonaisuus voi tukea oppimista paremmin.

Karsimisen tärkein hyöty ei ehkä olekaan siinä, mitä saadaan pois, vaan siinä, että olennainen tulee näkyviin.

Lisälukemista:

Adams, G. S., Converse, B. A., Hales, A. H. & Klotz, L. (2021). People systematically overlook subtractive changes. Nature, 592.

Klotz, L. (2021). Subtract: The Untapped Science of Less.

McKeown, G. (2014). Essentialism: The Disciplined Pursuit of Less.

McKeown, G. (2021). Effortless: Make It Easier to Do What Matters Most.

Woods, C. T., McKeown, I., Rothwell, M., Araújo, D., Robertson, S. & Davids, K. (2020). Sport practitioners as sport ecology designers: How ecological dynamics has progressively changed perceptions of skill "acquisition" in the sporting habitat. Frontiers in Psychology, 11.