Salutogeeninen valmennus: vahvista pelaajien hyvinvointia rakentamalla, ei varoittamalla
Kuva: FC Honka T11 Akatemia
Milloin olet viimeksi kuullut keskustelua siitä, millaista lasten ja nuorten urheilun tulisi olla – sen sijaan että puhuttaisiin siitä, millaista sen ei pitäisi olla? Kiusaamisen ehkäisy, syrjinnän torjunta ja esimerkiksi liiallisten suorituspaineiden välttäminen ovat tärkeitä tavoitteita. Mutta liian usein nämä keskustelut alkavat siitä, mikä on vialla, ja päättyvät siihen, mitä pitää kieltää tai rajoittaa.
Lopputuloksena on lista uhkia, varoituksia ja sääntöjä, mutta ei yhteistä näkemystä siitä, millaisen arjen haluamme nuorille pelaajille rakentaa. Sen sijaan, että miettisimme miten “palautetaan ilo” – ikään kuin se olisi urheilusta kadonnut – voisimme keskittyä siihen, miten vahvistamme sitä iloa, joka luontaisesti kuuluu urheilun ytimeen.
Mitä riskejä kielteisiin ilmiöihin keskittyvään lähestymistapaan sisältyy?
Jos lasten ja nuorten urheilussa keskitytään ensisijaisesti ongelmien torjuntaan ja riskien minimointiin, on vaarana, että seuraukset eivät ole toivotun suuntaisia. Ilmapiiri voi kääntyä pelon ja epäluottamuksen sävyttämäksi niin pelaajien, valmentajien kuin vanhempienkin näkökulmasta. Viestintä alkaa helposti korostaa uhkia, jolloin mahdollisuudet ja myönteiset tavoitteet jäävät taka-alalle.
Kun esimerkiksi turvallisesta toimintaympäristöstä tulee ensisijaisesti valvonnan eikä yhteisen vastuun asia, heikentyy kokemus siitä, että jokainen on mukana rakentamassa yhteistä toimintakulttuuria.
Entä jos vaihtaisimme lähestymistapaa? Sen sijaan, että keskitymme estämään pahaa, keskittyisimme vahvistamaan hyvää?
Salutogeneesi: kun rakennamme sen sijaan että torjumme
Andy Kirkland, urheiluvalmennuksen lehtori Stirlingin yliopistossa, käsittelee artikkelissaan “Salutogenesis: The Foundation for Supporting the Young Athlete” (2025) ajatusta siitä, että lasten ja nuorten urheilun tulisi nojata ennen kaikkea hyvinvoinnin rakentamiseen, ei riskien minimointiin.
Hänen mukaansa urheilu ei ole irrallinen saareke, vaan osa yhteiskuntaa, joka heijastaa sen arvoja ja käytäntöjä, mutta voi myös haastaa ja muuttaa niitä. Kirkland muistuttaa, että monet urheilujärjestelmät ovat tehneet hyvinvoinnin tukemisesta tarpeettoman monimutkaista, raskasta ja epäselvää.
Sen sijaan, että panostamme alati uusiin kampanjoihin tai kontrolliin, meidän tulisi keskittyä siihen, mikä arjessa todella merkitsee: kohtaamisiin, kuuntelemiseen ja yhdessä tekemiseen.
Salutogeeninen ajattelu perustuu Kirklandin mukaan yksinkertaiseen ideaan: kun keskitymme siihen, mikä toimii ja vahvistaa ihmisiä, luomme ympäristöjä, joissa nuoret voivat kukoistaa. Urheilussa se tarkoittaa, että nuorella on selkeä paikka yhteisössä ja tunne siitä, että hän voi vaikuttaa ja kehittyä:
“Having a Salutogenic orientation is not about complaining about what is wrong. It is about exploring how we create healthy and adaptive environments in which people can prosper.”
Tämä lähestymistapa vahvistaa jokaisen nuoren kokemusta merkityksellisyydestä ja kuuluvuudesta. Se rakentaa myönteistä, luottamuksellista kulttuuria, jossa virheet nähdään oppimismahdollisuuksina ja sisäinen motivaatio kasvaa. Pelaajat haluavat toimia tietyllä tavalla sen sijaan että heidän on pakko.
Kolme tapaa aloittaa salutogeeninen muutos
Salutogeeninen toimintakulttuuri ei synny yhdestä isosta päätöksestä, vaan pienistä arjen valinnoista ja vuorovaikutustavoista. Jokainen valmentaja, pelaaja ja seuratoimija voi vaikuttaa siihen, millaiseksi ilmapiiri ja arki rakentuvat. Tässä kolme käytännön tapaa, joilla muutos voi alkaa heti:
Kysy oikeita kysymyksiä. Sen sijaan että kysyt “mitä ei saa tehdä”, kysy: “Millaista me haluamme, että täällä on?” Anna pelaajien olla mukana määrittelemässä yhteisiä arvoja ja toimintatapoja.
Korosta sitä, mikä toimii. Aloita harjoitus kysymällä: “Mikä teki viime treeneistä hyviä?” Ongelmatilanteita tai epäasiallista käytöstä ei sivuuteta, mutta fokus on siinä, mikä sujuu ja mikä rakentaa yhteishenkeä.
Kysy nuorilta itseltään. Älä arvaa ulkoapäin, mitä nuoret tarvitsevat. Kysy heiltä suoraan: “Mikä saa sinut viihtymään täällä?” tai “Milloin tunnet olevasi parhaimmillasi?”
***
Hyvinvoinnin perusta ei ole uhkien kartoittaminen ja minimoiminen, vaan inhimillisen ja kestävän arjen rakentaminen. Salutogeeninen valmennus ei ole valmiiden vastausten tarjoamista, vaan halua luoda tiloja, joissa nuori voi oppia ja kehittyä. Se alkaa päivittäisistä valinnoista, joita teemme: mitä päätämme vahvistaa ja miten valitsemme kohdata nuoren pelaajan. Hyvinvointi syntyy rakentamalla, ei varoituksia tai kieltoja listaamalla.
Lisälukemista:
Antonovsky, A. (1979). Health, stress, and coping.
Antonovsky, A. (1987). Unraveling the mystery of health: How people manage stress and stay well.
Borrie, W. & Ryall, E. (Eds.) (2025). Reimagining Talent Development in Sport: Seeing a Different World.
Fletcher, D. & Sarkar, M. (2016). Mental fortitude training: An evidence-based approach to developing psychological resilience for sustained success. Journal of Sport Psychology in Action, 7(3).
Geidne, S., & Quennerstedt, M. (2021). Youth Perspectives on What Makes a Sports Club a Health-Promoting Setting—Viewed through a Salutogenic Settings-Based Lens. International Journal of Environmental Research and Public Health, 18(14).
Kirkland, A. (2025). Salutogenesis: The foundation for supporting the young athlete. In W. Borrie & E. Ryall (Eds.), Reimagining talent development in sport: Seeing a different world.
McCuaig, L., & Quennerstedt, M. (2016). Health by stealth – exploring the sociocultural dimensions of salutogenesis for sport, health and physical education research. Sport, Education and Society, 23(2).
Super, S., Verkooijen, K., & Koelen, M. (2021). A salutogenic perspective on sport-for-development research. Social Science & Medicine, 268.
Thedin Jakobsson, B. (2012). What makes teenagers continue? A salutogenic approach to understanding youth participation in Swedish club sports. Physical Education and Sport Pedagogy, 19(3).