Riittävän hyvä – viekö se nuorta pelaajaa pidemmälle kuin täydellisyyden tavoittelu?

Moni nuori kokee arjessaan, ettei mikään oikein riitä. Koulu ja tulevaisuuden valinnat tuovat painetta ja sosiaalinen media muistuttaa päivittäin, miltä "onnistuminen" näyttää. Läsnä on vahvasti tunne, että oma paikka olisi ansaittava omilla suorituksilla, tuloksilla ja jatkuvalla kehittymisellä.

Asiantuntijat puhuvatkin "koulu- ja harrastusuupumuksen epidemiasta", mutta myös siitä, ettei näitä haasteita tule lähestyä pelkkinä yksilöiden valintoina tai sinnikkyyden puutteena. Kyse on enemmänkin reaktioista ympäröivään yhteiskuntaan, jossa (yli)korostetaan ja vaaditaan omien unelmien tavoittelua, alituista aloitteellisuutta sekä yksilöllistä suoriutumista.

Riittämättömyyden tunne ilmenee esimerkiksi levottomuutena, murehtimisena ja itsekriittisyytenä, ja juuri sen takia tässä ajassa monelle nuorelle tärkeintä olisi viestiä, että "saat olla keskeneräinen" ja "riität ja olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet".

Tavoitteellisten nuorten urheilijoiden kanssa työskenteleville valmentajille ja seuroille tilanne aiheuttaa vaikean ristiriidan: Miten viestiä samaan aikaan nuorelle, että hän on riittävä juuri sellaisena kuin on, ja samaan aikaan haastaa häntä kehittymään ja laittamaan kaiken peliin?

Molemmat viestit ovat samaan aikaan totta ja tarpeellisia, mutta niiden yhteensovittaminen on valmennuksessa vaikeaa. Juuri tässä onnistuminen määrittää pitkälti sen, millaiseksi nuoren suhde itseensä ja urheiluun muodostuu.

Tarve tasapainottaa ponnistelu ja kelpaaminen ei rajaudu urheiluun, vaan näkyy myös laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa, jossa on alettu haastaa totuttuja käsityksiä kasvusta ja hyvästä elämästä.

Riittävän hyvän vallankumous

Yksi kiinnostava tapa avata jatkuvan kehittymisen ja hyväksynnän välistä ristiriitaa löytyy Avram Alpertin kirjasta The Good-Enough Life (2022). Siinä Alpert tarkastelee riittävän hyvän elämän rakennusosia yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnille.

Kirjan perusteesi on, että kestävä tulevaisuus on saavutettavissa vain, jos otamme suuruuden sijaan tavoitteeksi riittävän hyvän. Alpertin mukaan suuruuden tavoittelua kuvaava "voittaja vie kaiken" -mentaliteetti on omiaan heikentämään inhimillistä ja sosiaalista kestävyyttä.

Alpertille riittävän hyvä ei kuitenkaan tarkoita vaatimustason laskemista, vaan sitä, että ihmisen arvo ei ole sidottu menestymiseen. Hän ei kritisoi kunnianhimoa tai kehittymistä, vaan sitä, että arvo tunnistetaan vain huipulla oleville. Alpert myös muistuttaa, että mikään saavutus ei synny yksin, vaan aina yhdessä toisten kanssa.

Nuorten urheilussa riittävän hyvän tavoittelu tarkoittaa, että vaatimukset säilyvät, mutta paine kevenee, kun kehittyminen irrotetaan oman arvon todistamisesta ja ymmärretään osaksi yhteistä tekemistä, joka syntyy aina suhteessa muihin. Tähän valmentaja voi vaikuttaa.

Riittävän hyvä käytännön valmennuksessa

Tasapaino ponnistelun ja riittävyyden välillä nousee esiin myös monissa hyvinvointi- ja motivaatioteorioissa. Nuori tarvitsee samanaikaisesti tukea ja haastetta, oikeuden tavoitella parastaan ja luvan olla keskeneräinen. Näistä voidaan johtaa konkreettisia tapoja valmennukseen:

Pidä vaatimustaso korkealla, mutta pidä hyväksyntä erillään suorituksesta. Vaadi täyttä yritystä, mutta tee selväksi, ettei arvo ole kiinni tuloksesta. Älä tee jokaisesta harjoituksesta testiä. Jos nuori on jatkuvasti arvioitavana, hän väsyy ja suoritus heikkenee. Varmista omalla käytökselläsi etenkin pelaajan virheen jälkeen, että hyväksyntä ei horju.

Pidä tavoitteet selkeinä, mutta tee keskeneräisyydestä normaalia. Kerro mitä harjoitellaan ja miksi. Muistuta samalla, että vaikeus kuuluu asiaan: "tämän kuuluu tuntua vaikealta", "tässä vaiheessa virheitä tulee". Älä vaadi täydellisyyttä harjoitteissa. Kun keskeneräisyys on sallittua, nuori keskittyy oppimiseen eikä pelkää epäonnistua.

Luo ennakoitava arki ja anna vaikuttamisen paikkoja. Nuoren ei pidä joutua hallitsemaan kaikkea itse. Pidä harjoittelun rytmi, kuormitus ja pelisäännöt selkeinä ja ennustettavina. Anna harjoitusarjen sisällä pieniä valintoja: mihin keskityn tänään, milloin haluan palautteen. Kun rakenne on vakaa, valinnat vahvistavat sitoutumista eivätkä kuormita.

Mahdollista ympäristö, jossa riskin ottaminen on turvallista. Jos nuori pelkää menettävänsä hyväksynnän, hän pelaa varman päälle ja kehitys pysähtyy. Tee näkyväksi, miten teillä toimitaan vaikeissa hetkissä: mitä valmentaja sanoo virheen jälkeen ja miten joukkue auttaa jatkamaan. Pidä huolta, että kukaan ei jää yksin vaikean hetken jälkeen.

Arvosta tekemistä, älä vain tulosta. Jos ainoa arvostus tulee tuloksista, nuori rakentaa arvonsa niiden varaan. Korosta yritystä, rohkeutta ja joukkueen auttamista. Kysy säännöllisesti: “missä onnistuit tänään?”, “mitä opit?”. Kun arvostus ei tule vain tuloksista, nuori uskaltaa pelata vapaammin ja oppii nopeammin.

Todellinen erinomaisuus

Kun nuori kokee olevansa hyväksytty sellaisenaan, hänen ei tarvitse käyttää energiaa oman arvonsa todistamiseen. Hän voi keskittyä oppimiseen, kasvamiseen ja yhteiseen tekemiseen. Kun hyväksyntä ei ole kiinni suorituksesta, nuori uskaltaa enemmän. Kun hänen ei tarvitse olla valmis, hän voi kehittyä nopeammin.

Valmentajalla on keskeinen rooli sanoittaa, että itsekriittisyys ja tunne siitä, ettei mikään riitä, eivät ole henkilökohtaisia puutteita, vaan ymmärrettävä seuraus siitä maailmasta, jossa nuori elää ja yrittää pärjätä. Kun tämän sanoo ääneen, nuori ei jää yksin.

Urheilu voi olla oivallinen paikka harjoitella sitä, että ponnistelu ja riittävyys eivät sulje toisiaan pois. Se on taito, joka kantaa kentän ulkopuolelle.

Lisälukemista:

Aggerholm, K., & Breivik, G. (2021). Being, having and belonging: values and ways of engaging in sport. Sport in Society, 24(7).

Alpert, A. (2022). The Good-Enough Life.

Fletcher, D., & Sarkar, M. (2016). Mental fortitude training: An evidence-based approach to developing psychological resilience for sustained success. Journal of Sport Psychology in Action, 7(3).

Flett, G. (2018). The Psychology of Mattering – Understanding the Human Need to be Significant.

Huhta, L. (2022). Uupuneet nuoret pärjääjät.

Riihonen, R. (2024). Täysillä tyttö. Miten tukea itsetuntoa ja muita asioita, joita tytön vanhemman on hyvä tietää.

Vuori, J. (2025). Melankolian paluu.