Viisi taitoa, joita kone ei korvaa – ja joita kentällä harjoitellaan joka päivä

Kuva: HJK T15 Akatemia

Koneet analysoivat, ennustavat ja optimoivat nopeammin kuin yksikään ihminen. Mutta ne eivät opi sitä, mitä yhdessä oleminen, ristiriitojen käsittely, luottamuksen rakentaminen tai toisen ihmisen huomioiminen todella edellyttävät.

Tämä on hyvä pitää mielessä, kun maailma muuttuu yhä epävarmemmaksi ja monimutkaisemmaksi. Silloin ratkaisevaa ei ole vain se, kuinka nopeasti osaamme käsitellä tietoa. Yhtä tärkeää voi olla se, osaammeko kohdata toisia ihmisiä ja rakentaa yhteyttä myös erilaisuuden ja ristiriitojen keskellä.

Viisi yhdessä elämisen taitoa

Filosofi Ivan Illich kirjoitti jo vuonna 1973 Tools for Conviviality -kirjassaan siitä, miten inhimillinen elämä köyhtyy, jos työkalut, järjestelmät ja instituutiot alkavat kaventaa ihmisten omaa toimijuutta.

Illichille conviviality tarkoitti mahdollisuutta toimia yhdessä vapaasti, luovasti ja toisia tarviten. Kyse ei siis ole vain sopuisasta yksimielisyydestä, vaan siitä, että erilaiset ihmiset voivat elää ja toimia merkityksellisesti yhdessä.

Mutta tämä taito ei säily itsestään. Se voi jopa rapautua, kun kohtaamisia on vähemmän, kun arki siirtyy ruuduille ja kun ihmisten välinen kanssakäyminen ohenee. Siksi tarvitsemme paikkoja, joissa yhdessä olemista harjoitellaan oikeasti. Lasten ja nuorten joukkueurheilu voi parhaimmillaan olla juuri tällainen paikka.

Sosiologit Les Back ja Shamser Sinha ovat kehittäneet Illichin ajattelua eteenpäin ja kuvanneet viisi taitoa, convivial capabilities, joita yhdessä eläminen moninaisessa ja jännitteisessäkin maailmassa vaatii.

Vaikka nämä taidot on muotoiltu muualla kuin urheilussa, ne auttavat sovellettuina kuvaamaan hyvin sitä, mitä joukkueen arjessa voidaan oppia lajitaitojen lisäksi.

Kyky huomata toinen. Joukkueen arjessa tapahtuu koko ajan paljon sellaista, mikä ei näy tilastoissa. Joku on tavallista hiljaisempi. Joku vetäytyy tai jää sivuun. Yksi yhdessä elämisen perustaidoista on kyky huomata tällaisia asioita ajoissa. Se näkyy siinä, huomataanko toisen muuttunut olemus, kysytäänkö mitä kuuluu ja otetaanko toinen mukaan. Hyvä valmentaja tukee tätä omalla esimerkillään, mutta taito kuuluu koko joukkueelle.

Kyky asettua toisen asemaan. Miltä tuntuu jäädä vaihtoon tärkeässä pelissä. Tai miltä tuntuu tulla uutena joukkueeseen, jossa muut tuntevat toisensa jo valmiiksi. Empatia ei ole joukkueurheilussa mitään ylimääräistä, vaan osa toimivaa yhteispeliä. Se näkyy pienissä hetkissä: haetaanko katsekontaktia virheen jälkeen, sanotaanko jotakin rakentavaa vai jätetäänkö toinen yksin.

Kyky rakentaa yhteyksiä erilaisiin ihmisiin. Joukkueessa ei toimita vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuntuvat heti tutuilta tai samanhenkisiltä. Arjessa kohdataan erilaisia taustoja ja tapoja olla. Kaikki eivät ymmärrä toisiaan heti, mutta silti on opeteltava pelaamaan yhdessä ja kulkemaan samaan suuntaan. Joukkue voi opettaa jotakin tärkeää: yhteys ei synny vain samankaltaisuudesta, vaan myös kyvystä toimia erojen keskellä.

Vastuun kantaminen ilman syyttelyä. Tappion jälkeen ryhmässä käynnistyy helposti tuttu ilmiö: kuka mokasi, mitä kaikkea vikaa oli tuomarissa tai vastustajissa. Syyllisen etsiminen purkaa pettymystä nopeasti, mutta samalla se murentaa luottamusta. Tässä valmentaja näyttää suunnan. Jos hän reagoi käymällä tapahtunutta rauhallisesti ja rehellisesti läpi ja palauttamalla huomion joukkueen yhteiseen tekemiseen, joukkue oppii vähitellen kantamaan pettymystä ilman syyttelyä.

Kuulumisen rakentaminen. Nuorelle on tärkeää, kokeeko hän olevansa osa joukkuetta myös silloin, kun peli ei kulje, voimat eivät riitä tai oma rooli jää pieneksi. Kuuluminen näkyy siinä, miten pelaaja kohdataan, miten tulokkaat otetaan mukaan ja miten virheisiin reagoidaan. Olennaista on, ettei nuori ala tulkita paikkaansa joukkueessa vain onnistumisten, peliajan tai näkyvän roolin kautta. Kuulumista ei voi pakottaa, mutta sen edellytyksiä voidaan vahvistaa joka päivä.

Joukkueen arki opettaa enemmän kuin huomaamme

Kyky huomata toinen, asettua toisen asemaan, rakentaa yhteyksiä erilaisiin ihmisiin, kantaa vastuuta ilman syyttelyä ja rakentaa kuulumista voi vahvistua merkittävästi joukkueen arjessa. Se kuitenkin edellyttää ympäristöä, jossa näille taidoille annetaan tilaa ja niitä vahvistetaan johdonmukaisesti.

Tässä tehtävässä valmentajilla on keskeinen rooli. He näyttävät omalla esimerkillään, mitä joukkueessa pidetään tärkeänä ja millaista yhdessä olemista siellä vahvistetaan. Sillä, mitä nuoret joukkueen arjessa oppivat, voi olla suuri merkitys myös urheilun ulkopuolella.

Lisälukemista:

Back, L. & Sinha, S. (2016). Multicultural Conviviality in the Midst of Racism’s Ruins. Journal of Intercultural Studies, 37(5).

Illich, I. (1973). Tools for Conviviality.

Laitio, T. (2022). Learning Grounds for Conviviality. Bloomberg Center for Public Innovation.

Räikkönen, T. & Hedman, J. (2024). Unlocking the power of sports: An exploration of the nexus between shared place, community competence, and sense of community. International Journal of Sport Policy and Politics, 16(1).

Vetter, A. & Fersterer, M. (2022). Right Here, Right Now: The Art of Living Together.

Yates, J. (2021). Fractured. How we learn to live together.