Parempia päätöksiä pelaajien parhaaksi – ihminen ennen optimointia

Seuroissa ja valmennuksessa tehdään päivittäin päätöksiä, jotka muokkaavat nuorten pelaajien arkea ja tulevaisuutta. Nostamme esimerkiksi nopeasti kehittyviä pelaajia ylempiin ikäluokkiin. Perustamme kilpajoukkueita yhä nuoremmille. Kasvatamme harjoitusmääriä, koska kansainvälisessä kilpailussa mukana pysyminen näyttää edellyttävän sitä jo alakouluikäisiltä.

Nämä päätökset noudattavat selvää logiikkaa: parhaat pelaajat tarvitsevat parhaat olosuhteet ja mahdollisuuden kehittyä mahdollisimman nopeasti. Tavoite on vilpitön: tehdään pelaajien parhaaksi. Mutta onko näkökulma riittävän laaja?

Jos päätöksenteko keskittyy vain tehokkuuteen ja suorituksiin, unohtuu helposti se, miksi ylipäätään teemme tätä työtä: jotta nuorille rakentuu kestävä pohja kasvulle, oppimiselle ja elämälle – ei vain seuraavalle kaudelle.

Päätöksenteon rajat ja viisaus yksinkertaisuudessa

Kun lapsuus ja nuoruus typistyy liiaksi yhden osa-alueen, eli oman lajin ympärille, kaventuu samalla tämä ainutkertainen elämänvaihe. Ystävyyssuhteet, muut kiinnostuksen kohteet sekä monipuolinen identiteetti myös urheilun ulkopuolella jäävät helposti taustalle.

Pelaajakehitystä johdetaan kuin sprinttiä, vaikka sen pitäisi olla maraton: matka, joka edellyttää aikaa, tasapainoa ja kokonaisvaltaista kasvua.

Kirjassaan Smart Management – How Simple Heuristics Help Leaders Make Good Decisions in an Uncertain World (2024) päätöksenteon tutkijat Jochen Reb, Shenghua Luan ja Gerd Gigerenzer osoittavat, että monimutkaisessa ja epävarmassa maailmassa viisaus löytyy usein yksinkertaisuudesta.

Heidän mukaansa heuristiikat, yksinkertaiset mutta harkitut päätöksentekosäännöt, auttavat tekemään parempia valintoja silloin, kun täydellistä tietoa ei ole ja päätökset täytyy tehdä inhimillisen arvion pohjalta.

Heuristiikka tarkoittaa tapaa etsiä ja löytää: kykyä suunnistaa monimutkaisessa maailmassa ilman selkeää karttaa, mutta ihmisyyden ja arvopohjan tarjoaman suuntavaiston ohjaamana.

Urheilussa tämä suuntavaisto saattaa kadota, jos päätöksiä ohjaa vain lyhyen aikavälin tehokkuus ja menestys. Juuri siksi tarvitsemme ajattelun välineitä, jotka palauttavat katseen olennaiseen: pelaajaan ja hänen kokonaiskehitykseensä.

Päätöksenteon viisi sääntöä

Mitä tämä voisi tarkoittaa käytännössä? Ehkä kyse on ennen kaikkea siitä, että opimme hyödyntämään päätöksenteossa periaatteita, jotka auttavat näkemään nuoren elämän kokonaisuutena: ei vain urheilijana, vaan myös nuorena kasvavana ihmisenä. Näitä voivat olla esimerkiksi seuraavat:

Kokonaisvaltaisuuden sääntö. Tarkastele, tukeeko päätös pelaajan fyysistä, henkistä ja sosiaalista kehitystä, ei vain tämänhetkistä suorituskykyä.

Kuulumisen sääntö. Tee esimerkiksi siirto vanhempaan ikäluokkaan vasta, kun pelaaja on siihen valmis myös henkisesti ja sosiaalisesti, ja löytää paikkansa uudessa joukkueessa.

Omistajuuden sääntö. Ota pelaaja mukaan päätöksiin, jotta hän kokee omistajuutta omasta polustaan ja kehittymisestään.

Palautumisen sääntö. Huolehdi, että pelaajalla on riittävästi aikaa palautua ja mahdollisuus säilyttää tasapaino urheilun ja muun elämän välillä.

Pitkän aikavälin sääntö. Tee päätöksiä, jotka kestävät aikaa, eivät vain seuraavan turnauksen tai kauden loppuun.

Nämä eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan suuntaviivoja, jotka auttavat näkemään kokonaisuuden ja pysähtymään pohtimaan, mihin kaikkeen päätös voi vaikuttaa. Lopulta jokainen seura ja valmentaja löytää omat tavat tehdä päätöksiä, jotka pitävät nuoren pelaajan kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen keskiössä.

Pysähdy ennen päätöstä

Lapsuus ja nuoruus ovat ainutkertaisia elämänvaiheita. Kun rakennamme nuoren arjen vahvasti urheilun ympärille – harjoitusten, kilpailujen ja leirien rytmittämänä – vastuumme kasvaa. Siksi on varmistettava, että päätökset lähtevät nuoren omasta todellisuudesta, johon kuuluvat tavoitteiden ja tulosten lisäksi myös kaverisuhteet, yhteenkuuluvuuden kokemukset ja mahdollisuus kasvaa omassa tahdissaan.

Kestävä sitoutuminen syntyy vain, kun nuori ymmärtää valintansa ja kokee ne omikseen. Pelolla, paineella tai vertailulla rakennettu motivaatio voi tuottaa nopeita tuloksia, mutta se harvoin kantaa pitkälle. Siksi jokaisen valmentajan kannattaa välillä pysähtyä, sillä joskus pieneltäkin tuntuva valinta voi olla pelaajalle suuri.

Valmentajana voit pelaajiasi koskevien päätösten yhteydessä kysyä itseltäsi:

• Tukeeko tämä päätös pelaajan kokonaiskehitystä fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti?

• Onko hän valmis tähän muutokseen myös henkisesti, vai viekö se liikaa tuttua turvaa ja kuulumisen tunnetta?

• Onko pelaajalla ollut mahdollisuus osallistua päätöksen valmisteluun ja ymmärtää sen tausta?

• Jääkö hänelle riittävästi tilaa ja aikaa palautumiselle ja muulle elämälle urheilun rinnalla?

• Rakentaako tämä päätös pelaajalle vahvempaa pohjaa pitkällä aikavälillä, vai palveleeko se enemmän hetkellistä tulosta?

***

Kun päätökset tukevat tasapainoisesti kuulumisen tunnetta, oppimista ja kasvua, ne rakentavat vahvan pohjan sekä hyvinvoinnille että huippusuorituksille. Pitkäjänteinen menestys ei synny lyhyen aikavälin optimoinnista, vaan ympäristöistä, joissa ihminen tulee ennen tulosta.

Lisälukemista:

Bishop, C. (2020). The long win: The search for a better way to succeed.

Borrie, A., & Ryall, E. (2025). Reimagining talent development: Transforming sport science and coaching for the next generation.

Flanagan, L. (2022). Take back the game: How money and mania are ruining kids' sports—and why it matters.

Halstead, J. (2021). Becoming a true athlete: A practical philosophy for flourishing through sport.

Hamel, G., & Zanini, M. (2020). Humanocracy: Creating organizations as amazing as the people inside them.

Jackson, M. (2023). Uncertain: The wisdom and wonder of being unsure.

McCarthy, P., Bergholz, L., & Bartlett, M. (2016). Re-designing youth sport: Change the game.

Reb, J., Luan, S., & Gigerenzer, G. (2024). Smart management: How simple heuristics help leaders make good decisions in an uncertain world.