Millaiseksi nuoren pelaajan mieli virittyy harjoituksissa?

*Tämä teksti on alunperin julkaistu FC Honka ry:n sivuilla 8.8.2025.

Harjoituksia sivusta seuratessa huomaa nopeasti, miten eri tavoin pelaajat suhtautuvat toimintaan. Joku syttyy haasteista, tekee aktiivisesti lisäkysymyksiä ja uskaltaa ehdottaa ideoita. Joku toinen yrittää kovaa, mutta kysyy epävarmana ja jännittyneenä ”menikö tuo oikein?”. Kolmas nauttii omassa ryhmässä olemisesta, mutta jää kaipaamaan kehittymisen lisähaasteita. Neljäs tekee vain pakolliset ja odottaa, että harjoitus päättyisi.

Kyse ei ole vain yksilön ominaisuuksista. Nuoren pelaajan mielentila syntyy siitä, millaiseksi hän kokee harjoitusympäristönsä.

Harjoitusympäristö virittää mielen

Harjoitusympäristö muokkaa paitsi nuoren pelaajan tekemisiä, myös hänen suhtautumistaan itseensä, harjoitteluun ja kehittymiseen. Pelaajan kokemus syntyy haasteiden ja tuen keskinäisestä yhdistelmästä, ja tämä kokemus virittää hänen mielentilansa.

Tätä voi tarkastella nelikenttämallin avulla, jossa haasteen ja tuen tasapaino määrittää, millainen mielentila harjoitusympäristössä syntyy:

(Fletcher & Sarkar, 2016; Le Cunff, 2025)

1. Seisahtunut ympäristö → Tylsistynyt mieli

Ympäristö: Toiminta ajelehtii ilman selkeää suuntaa tai merkityksellisiä tavoitteita. Yhteenkuuluvuuden tunne ja oppimisen kokemus jäävät vähäisiksi.

Mielentila: Pelaaja ei koe olevansa tarpeellinen tai että hänen panoksellaan olisi merkitystä. Hän ei näe kehittyvänsä, eikä kukaan auta häntä suuntautumaan eteenpäin. Kun ympäristö ei tarjoa tarttumapintaa (ei yhteyttä, ei tavoitetta, ei mahdollisuutta kasvaa), mieli vetäytyy ja alkaa hiljalleen kysyä: ”mitä järkeä tässä on?”

Ratkaisu: Seisahtunut ympäristö ja tylsistynyt mieli kaipaavat suuntaa ja merkityksellisyyttä. Kun pelaaja saa roolin, jossa hänen panoksensa huomataan, ja näkee oman kehityksensä, mieli alkaa avautua.

2. Mukava ympäristö → Alivireä mieli

Ympäristö: Turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri, mutta ilman riittäviä mahdollisuuksia oppia ja haastaa itseään. Kaikki on kunnossa, mutta mikään ei oikein vie eteenpäin.

Mielentila: Pelaaja on hyväntuulinen ja mukana toiminnassa, mutta ei pyri kehittymään eteenpäin. Hän ei koe olevansa ulkopuolinen, eikä mikään ole varsinaisesti huonosti, mutta samalla mikään ei viritä kasvua. Hän ei ota vastuuta itsensä kehittämisestä, koska ympäristö ei odota sitä.

Ratkaisu: Mukava ympäristö ja alivireä mieli kaipaavat uusia haasteita ja kannustusta kehittymiseen. Kun turvalliseen pohjaan tuodaan mahdollisuus haastaa ja ylittää itseään, syntyy uutta energiaa.

3. Armoton ympäristö → Suorittava mieli

Ympäristö: Vaatimustaso on kova, mutta tuki, ymmärrys ja aito vuorovaikutus puuttuvat. Suorituspaine hallitsee, virheet ovat uhkia.

Mielentila: Pelaaja yrittää kovaa, mutta häntä ohjaa pelko epäonnistumisesta ja tarve osoittaa arvonsa. Hän kokee olevansa hyväksytty vain silloin, kun onnistuu, mutta ei riittävän hyvä muuten. Sisäinen kehitys jää näkyvän suorittamisen varjoon. Virheet tuntuvat raskailta, eikä pelaaja uskalla kokeilla uusia asioita.

Ratkaisu: Armoton ympäristö ja suorittava mieli tarvitsevat ennen kaikkea tilaa hengittää. Kun suorituspainetta tasapainottaa hyväksyntä ja kokemus siitä, että virheet kuuluvat oppimiseen, mieli voi rentoutua.

4. Mahdollistava ympäristö → Kokeileva mieli

Ympäristö: Yhteenkuuluvuutta, tukea kasvuun ja mahdollisuus kehittyä omaan tahtiin. Selkeät tavoitteet, sopivan korkeat haasteet ja tunne merkityksellisyydestä.

Mielentila: Pelaaja tarttuu innolla uusiin tilanteisiin ja uskaltaa kokeilla, koska kokee olevansa osa ryhmää, jolla on yhteinen suunta. Hän ei pelkää virheitä, sillä ilmapiiri tukee oppimista ja yhteistä kehitystä. Hän saa olla oma itsensä, tuntee kehittyvänsä ja näkee jalkapallossa jotakin, joka vie häntä myös ihmisenä eteenpäin.

Ratkaisu: Mahdollistava ympäristö ja kokeileva mieli vahvistuvat, kun tarjolla on uusia haasteita ja vastuuta. Nämä pelaajat ovat mukana rakentamassa harjoitusympäristöä, jossa jokainen pääsee kehittämään itseään ja ottamaan seuraavan askeleen.

Kohti mahdollistavaa ympäristöä ja kokeilevaa mieltä

Mahdollistavaa ympäristöä ja kokeilevaa mieltä voidaan kehittää kaikentyyppisissä ryhmissä – harraste-, haaste- ja kilpajoukkueissa. Kunkin kontekstin sisällä korostuvat kuitenkin hieman erilaiset mahdollisuudet ja painotukset. Joissakin ympäristöissä pelaajat kaipaavat lisähaastetta kasvaakseen, toisissa tärkeämpää on luottamuksen ja yhteyden tunteen rakentaminen.

Tärkeintä on, että valmentaja tunnistaa oman toimintaympäristönsä erityispiirteet ja toimii tietoisesti niiden keskellä. Tavoitteena ei ole muovata kaikista pelaajista samanlaisia, vaan rakentaa mahdollistavia harjoitusympäristöjä, joissa kokeileva mieli voi syttyä. Tämä on tila, jossa pelaaja uskaltaa yrittää, oppii virheistä ja kokee kuuluvansa joukkoon.

Lisälukemista:

Bishop, C. (2020). The long win: The search for a better way to succeed.

Cohen, G. L. (2022). Belonging: The science of creating connection and bridging divides.

Côté, J., & Hancock, D. J. (2016). Evidence-based policies for youth sport programmes. International Journal of Sport Policy and Politics, 8(1).

Davis, L., & Jowett, S. (2014). Coach–athlete attachment and the quality of the coach–athlete relationship: Implications for athlete’s well-being. Journal of Sports Sciences, 32(15).

Fletcher, D., & Sarkar, M. (2016). Mental fortitude training: An evidence-based approach to developing psychological resilience for sustained success. Journal of Sport Psychology in Action, 7(3).

Le Cunff, A-L. (2025). Tiny Experiments: How to Live Freely in a Goal-Obsessed World.