Psykologinen turvallisuus – joukkueen menestymisen tärkein tekijä?

Valmentajien yksi keskeisimmistä tehtävistä on luoda joukkueeseen turvallinen ilmapiiri, jossa vallitsee keskinäinen kunnioitus ja myönteinen suhtautuminen yhdessä tekemiseen ja oppimiseen.

Psykologinen turvallisuus on tutkimusten mukaan yksi tärkeimmistä tekijöistä erilaisten tiimien menestymiselle. Koettu psykologinen turvallisuus lisää oppimista, luovuutta, vuorovaikutusta, tehokkuutta sekä sitoutumista yhteiseen tekemiseen.

Dan Radecki ja Leonie Hull (Academy of Brain-based Leadership) tarjoavat käyttökelpoisen jäsennyksen psykologisesta turvallisuudesta kirjassaan "Psychological Safety - The key to happy, high-performing people and teams" (2018).

Radeckin ja Hullin S.A.F.E.T.Y.-mallissa psykologinen turvallisuus jaetaan kuuteen osatekijään (Security=turvallisuus, Autonomy=omaehtoisuus, Fairness=oikeudenmukaisuus, Esteem=arvostus, Trust=luottamus, You=yksilön omat erityispiirteet ja -tarpeet). 

Valmentajana S.A.F.E.T.Y.-malli herättää nopeasti riittämättömyyden tunteita: Miten pystyn harjoitusten organisoinnin sekä lajitaitojen opettamisen lisäksi vahvistamaan myös kaikkia näitä psykologisen turvallisuuden osatekijöitä? Mielestäni Radeckin ja Hullin johtoajatuksena ei ole niinkään vaatimus kaikkien osatekijöiden yksityiskohtaisesta huomioimisesta vaan ymmärrys siitä, että yksittäisen pelaajan psykologisen turvallisuuden tarve vaihtelee eri osatekijöiden välillä ja myös niiden sisällä.

Osalle pelaajista on esimerkiksi tärkeää saada positiivista palautetta ja arvostusta koko joukkueen tai vanhempien kuullen. Toisille tällainen huomion keskipisteenä oleminen on enemmän kiusallista kuin voimaannuttavaa. Osalle pelaajista rutiinit ovat tärkeitä, kun taas toiset arvostavat enemmän uusia haasteita ja elämyksiä. 

“Yksittäisen pelaajan psykologisen turvallisuuden tarve vaihtelee eri osatekijöiden välillä ja myös niiden sisällä.”

Mitä paremmin tunnet omat pelaajasi, sitä tehokkaammin pystyt kohdistamaan (rajallisen) huomiosi heille tärkeisiin psykologisen turvallisuuden osatekijöihin.

Radeckin ja Hullin psykologisen turvallisuuden osatekijät sekä käytännön vinkkejä treeni- ja pelikentille:

• Vahva turvallisuuden tarve: pelaaja arvostaa ennakoitavuutta ja rutiineja. Kerro pelaajalle selvästi harjoitteen rakenne ja tavoitteet. Anna myös riittävästi mahdollisuuksia esittää lisäkysymyksiä ja tarkennuksia.

• Vähäinen turvallisuuden tarve: pelaaja arvostaa vaihtelevuutta ja rutiinien rikkomista. Anna pelaajan toimia uudentyyppisessä harjoitteessa pallollisen joukkueen "jokeripelaajana" tai pyydä häntä näyttämään esimerkkisuoritus uutta harhautusta opeteltaessa.

• Vahva omaehtoisuuden tarve: pelaaja arvostaa valinnanvapautta ja mahdollisuutta asettaa itse omia tavoitteitaan. Kerro pelaajalle harjoitteen keskeiset tavoitteet, mutta vältä liian yksityiskohtaisia ohjeistuksia. Anna pelaajan itse kokeilla omia ratkaisumalleja harjoitteen ongelmatilanteeseen.

• Vähäinen omaehtoisuuden tarve: pelaaja arvostaa yhteistyötä, yhdessä tekemistä sekä selkeitä ohjeistuksia. Kerro pelaajalle selkeästi, mitä harjoitteessa tavoitellaan sekä anna paljon positiivista vahvistusta onnistuneiden suoritusten jälkeen. 

• Vahva oikeudenmukaisuuden tarve: pelaaja arvostaa joukkueen jäsenten tasapuolista kohtelua sekä päätösten ja perustelujen läpinäkyvyyttä. Vältä pelaajan kanssa pintapuolisia tai irrallisia kehuja. Varmista myös, että hän kokee tulleensa kuulluksi yhteisissä keskusteluissa ja päätöksenteossa.

• Vähäinen oikeudenmukaisuuden tarve: pelaaja arvostaa enemmän tekemistä kuin keskustelua. Tiedosta, että pelaajalla saattaa olla jyrkät mielipiteet, eikä hän välttämättä ole kiinnostunut löytämään "yhteistä säveltä" joukkueen palavereissa.

• Vahva arvostuksen tarve: pelaaja arvostaa kehuja ja huomionosoituksia, mieluiten julkisesti toisten pelaajien/vanhempien kuullen. Kun annat pelaajalle korjaavaa palautetta, tee se hienovaraisesti ja mieluiten kahden kesken.

• Vähäinen arvostuksen tarve: pelaajaa arvostaa kehuja ja nähdyksi tulemista, mutta mieluiten kahdenkeskisesti. Pelaajan toimintaa ohjaa vahva sisäinen motivaatio, eikä häntä saa suoriutumaan paremmin ulkoisten palkintojen tai huomionosoitusten avulla.

• Vahva luottamuksen tarve: pelaaja arvostaa luotettavuutta ja yhteisöllisyyttä. Pelaajaa kannattaa motivoida puhumalla me-muodossa ja korostamalla joukkueen yhteistä tekemistä. Pelaaja myös arvostaa, jos olet valmis jakamaan asioita omasta elämästäsi sekä osoittamaan oman haavoittuvuutesi.

• Vähäinen luottamuksen tarve: pelaaja arvostaa omaa aikaa ja tilaa yhteisöllisyyden vastapainona. Pelaaja arvostaa, jos hänelle jää esimerkiksi joukkuehengen nostatusten lisäksi riittävästi aikaa ja tilaa myös omalle valmistautumiselle.

• Pelaajan omat erityispiirteet ja -tarpeet, aikaisemmat kokemukset sekä tulevaisuuden tavoitteet vaikuttavat myös siihen, mitkä psykologisen turvallisuuden osatekijät ovat juuri hänelle merkityksellisimpiä.

***

Valmentajan arjessa S.A.F.E.T.Y.-mallin kaikkien osatekijöiden pelaajakohtainen huomioiminen on harvoin realismia. Liikkeelle kannattaakin lähteä joukkueen yhteisestä toimintakulttuurista ja sen muokkaamisesta psykologiselle turvallisuudelle suotuisaksi. 

Psykologisesti turvallisessa toimintakulttuurissa joukkueen kaikki jäsenet ovat tietoisia yhteisistä pelisäännöistä eli he tietävät, millaista käytöstä ja toisten huomioimista heiltä odotetaan. On myös tärkeää, että yhteisesti sovittujen pelisääntöjen toteutumista seurataan tarkasti ja johdonmukaisesti. 

Psykologisesti turvallisen toimintakulttuurin rakentamista ei kuitenkaan pidä lähestyä ylhäältä johdettuna prosessina. Radeckin ja Hullin mukaan rakennustyö lähtee pikemminkin alhaalta ylöspäin eli pelaajien itsetuntemuksesta ("mikä minulle itselleni on tärkeää turvallisessa toimintaympäristössä") sekä joukkueen yhteisistä keskusteluista. Tässä työssä Radeckin ja Hullin tekemä jäsennys toimii käyttökelpoisena keskustelun pohjana tai muistilistana.

Psykologisesti turvallisen toimintakulttuurin rakentamisessa on onnistuttu, kun pelaajat kokevat itsensä arvostetuiksi, nähdyiksi ja kuulluiksi. He pystyvät kertomaan avoimesti omista vaikeuksistaan, luottamaan joukkueen jäsenten tukeen vaikeina hetkinä sekä jatkamaan yrittämistä ja riskien ottamista, virheitä pelkäämättä.

Lisälukemista:

Edmondson, Amy & Lei, Zhike. (2014). Psychological Safety: The History, Renaissance, and Future of an Interpersonal Construct. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior 1(1): 23–43.

Edmonson, Amy. Team Learning and Psychological Safety Survey.

Google re:Work: How to foster Psychological Safety on your teams.