Vaikuttavaa valmennusta pelkällä läsnäololla

Ihmisillä on vahva sisäinen tarve olla yhteydessä toisiin ja jakaa merkityksellisiä hetkiä muiden kanssa. Tässä tarpeessa korostuu läsnäolon syvällinen ja monitahoinen merkitys.

Shoji Morimoton muistelmateos "Rental person who does nothing" (2023) avaa mielenkiintoisen näkökulman läsnäolon voimaan. Morimoto, Tokiossa asuva entinen freelancer-kirjoittaja ja sisällöntuottaja, tarjoaa poikkeuksellista ja erittäin suosituksi muodostunutta vuokrauspalvelua. Hän on erikoistunut vuokraamaan aikaansa niille, jotka kaipaavat seuraa tai haluavat välttää yksinäisyyttä.

Morimoton palveluun kuuluu läsnäolo erilaisissa tilanteissa ja tapahtumissa, mutta ilman tarkempia odotuksia tai vaatimuksia. Morimoto korostaa palvelulupauksessaan, ettei hän tee eikä oikeastaan osaa mitään; hän ei osallistu aktiivisesti keskusteluihin asiakkaidensa kanssa tai suorita erityisiä tekoja – hänen palvelunsa ytimessä on pelkkä läsnäolo.

Hän on esimerkiksi odottanut maratonin maalialueella, jotta juoksija näkisi tutut kasvot kannustamassa kilpailun päätteeksi. Hän on myös istunut vierellä, kun opiskelija on viimeistellyt opinnäytetyötään, eikä ole luottanut keskittymiskykyynsä yksin työskennellessään. Morimoto on kulkenut työntekijän rinnalla toimistorakennukseen, jossa häntä on odottanut henkistä valmistautumista vaativa riitainen asiakaspalaveri ja ollut läsnä, kun puoliso toimitti avioerohakemustaan viranomaisille. Kerran hänen tehtävänään oli olla ensimmäinen asiakas aamulla kahvilassa, parantaakseen ilmapiiriä ja vähentääkseen paikan tyhjyyden tunnetta.

Yleensä Morimoto tilataan ihmisten seuraksi, jotka ovat elämässään käännekohdassa tai haluavat kokea tiettyjä hetkiä toisen ihmisen kanssa, mutta eivät halua tai pysty osallistamaan ystäviään tai perhettään. Hän tarjoaa läsnäoloaan ilman neuvoja tai tuomitsemista ja antaa tarvittavaa emotionaalista tukea vain olemalla paikalla. Morimoton palvelun suosio osoittaa, että pelkkä läsnäolo voi olla arvokasta sinänsä.

Morimoton kirjan kohtaamiset tarjoavat syvällisiä näkökulmia myös lasten ja nuorten parissa toimiville valmentajille siitä, kuinka heidän pelkkä läsnäolonsa voi olla merkityksellinen teko. Morimoton tavoin valmentajien ei tarvitse olla vuorovaikutuksen ammattilaisia. Valmentajan läsnäolo voi itsessään olla käyttökelpoinen väline, joka auttaa nuoria kasvamaan ja kehittymään sekä pelaajina että ihmisinä. Morimoton kokemukset läsnäolon voimasta tarjoavat ainakin seuraavat oivallukset valmentajille:

• Sitoutuminen ja innostus. Valmentajan aito läsnäolo harjoituksissa ja peleissä vahvistaa urheilija-valmentajasuhdetta. Pelaajat tunnistavat, että valmentaja on sitoutunut yhteiseen työskentelyyn sekä heidän kehitykseensä. Tämä vahvistaa pelaajien itseluottamusta ja sisäistä motivaatiota.

• Turvallisen ympäristön luominen. Valmentajan säännöllinen läsnäolo luo toistuvuutta ja ennakoitavuutta, mikä auttaa pelaajia tuntemaan olonsa turvalliseksi. Valmentajan jatkuva tuki ja läsnäolo luovat ilmapiirin, jossa pelaajat uskaltavat olla avoimia ja aloitteellisia.

• Tunne hyväksytyksi tulemisesta. Valmentajan läsnäolo ja kiinnostus pelaajien edistymiseen antaa heille mahdollisuuden kokea olonsa hyväksytyksi. Tämä kannustaa pelaajia kokeilemaan uusia asioita ja oppimaan virheistään.

• Luottamuksen rakentaminen. Valmentajan läsnäolo vahvistaa pelaajien luottamusta valmentajaan. Pelaajat aistivat aidon kiinnostuksen ja huolenpidon, mikä rohkaisee pelaajia ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan.

• Rauhoittuminen arjen kiireiden keskellä. Valmentajan läsnäolo luo parhaimmillaan turvallisen ja rauhallisen tilan, jossa pelaajat voivat hetkeksi irrottautua arjen kiireistä ja koulupaineista sekä keskittyä harjoitteluun ja yhdessäoloon.

Nämä teemat yhdessä osoittavat, että valmentajan läsnäolo ei ole pelkästään fyysistä läsnäoloa, vaan se voi toimia tärkeänä henkisenä tukena nuorille pelaajille. Valmentaja voi läsnäolollaan vaikuttaa nuorten pelaajien itsetuntoon, motivaatioon, turvallisuuden tunteeseen ja yhteisöllisyyteen myös ilman suuria eleitä tai sanoja.

Lisälukemista:

Cohen, Geoffrey (2022): Belonging – The Science of Creating Connection and Bridging Divides.

Covey, Stephen (2006): The Speed of Trust – The One Thing That Changes Everything.

Davis, Louise et al. (2023): The role of quality relationships and communication strategies for the fulfillment of secure and insecure athletes’ basic psychological needs. Journal of Sports Sciences.

Davis, Louse & Sophia Jowett (2014): Coach–athlete attachment and the quality of the coach–athlete relationship: implications for athlete’s well-being. Journal of Sports Sciences.

Flett, Gordon (2018): The Psychology of Mattering – Understanding the Human Need to be Significant.

Shanmuganathan-Felton, Vaithehy et al. (2022): It Takes Two: The Importance of the Coach-Athlete Relationship. Frontiers for Young Minds.

Vella, Steward et al. (2011): The Role of the Coach in Facilitating Positive Youth Development: Moving from Theory to Practice. Journal of Applied Sport Psychology.