“Kuulun joukkoon, siis olen olemassa” – Näin vahvistat pelaajien yhteenkuuluvuutta

Ihmislajin säilyminen ja menestyminen on pitkälti rakentunut kykyymme toimia yhdessä ja luoda vahvoja tunnesiteitä. Ihmisen hyvinvointi ja eloonjääminen on ollut suoraan riippuvaista joukkoon kuulumisesta. Yksinäisyys tai ryhmän ulkopuolelle sulkeminen linkittyvät nykypäivänäkin tiukasti merkityksettömyyden ja arvottomuuden kokemuksiin sekä fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin.

Joukkoon kuulumisen tunteen tärkeyttä ovat viime aikoina käsitelleet kattavasti Stanfordin yliopiston professori Geoffrey L. Cohen kirjassaan "Belonging – The Science of Creating Connection and Bridging Divides" (2022) sekä Englannin jalkapallomaajoukkueen kanssa työskennellyt suorituskykyvalmentaja Owen Eastwood kirjassaan "Belonging – The Ancient Code of Togetherness" (2021). 

Cohen ja Eastwood kuvaavat tarkasti, kuinka meillä on evoluution kautta sisäänrakennettu pelko omasta riittämättömyydestä ja hylätyksi tulemisesta. Kun perustarpeemme joukkoon kuulumisesta on uhattuna, herpaantuu keskittymisemme käsillä olevasta tehtävästä. Kohdistamme sen sijaan energiamme turvattomaksi koetussa ympäristössä navigoimiseen, kanssaihmisten eleiden ja ilmeiden (yli)tulkintaan ja hyväksynnän hakemiseen. Hyväksynnän hakeminen aiheuttaa puolestaan meissä paradoksaalisesti sosiaalisen vetäytymisreaktion. Otamme varman päälle, jotta meitä ei suljettaisi ulos ryhmästä, välttelemme oman mielipiteen esilletuomista sekä vastuunottamista eli vetäydymme varjoihin.

Tunne joukkoon kuulumisesta tai kuulumattomuudesta on suoraan yhteydessä myös pelaajien hyvinvointiin, joukkueen toimintakulttuuriin ja suoriutumiseen. Kun pelaajat kokevat olevansa tärkeä osa joukkuetta, he pystyvät keskittymään rauhassa joukkueen yhteiseen tekemiseen ja tavoitteisiin, tuomaan rohkeasti esille omia näkemyksiään ja ideoitaan sekä ottamaan vastuuta omasta ja yhteisestä tekemisestä. Miten voimme valmentajina tai joukkueen/seuran toiminnassa muuten mukana olevina aikuisina vahvistaa pelaajien joukkoon kuulumisen tunnetta?

Eastwoodin lähestymistapa joukkoon kuulumisen vahvistamiseksi liittyy esimerkiksi seuran historian tuntemiseen, joukkueen kanssa tehtävään arvotyöskentelyyn, yhteisten tavoitteiden kirkastamiseen sekä yhteisiin keskusteluihin toimintatavoista ja pelisäännöistä. Cohenin lähestymistapa puolestaan korostaa yksittäisten hetkien merkitystä ja voimaa. Hänen mukaansa meistä kaikista voi tulla tilannetaitureita ("the science and art of situation-crafting"), jotka osaavat hyödyntää arjen kohtaamistilanteet joukkoon kuulumisen tunteen vahvistamiseksi.

Joukkoon kuulumisen tunteella ei ole päätepistettä vaan sitä pitää rakentaa ja ylläpitää arjessa tietoisesti. Harjoitteleminen, uuden oppiminen ja kilpaileminen on riittävän kuormittavaa sellaisenaankin, joten mitä vähemmän pelaajat joutuvat pohtimaan ja tarkkailemaan omaa joukkoon kuulumistaan, sitä paremmin he pystyvät suoriutumaan ja nauttimaan pelaamisesta. Ohessa Cohenin ja Eastwoodin innoittamana valmentajille muutamia käytännön vinkkejä joukkoon kuulumisen tunteen vahvistamiseksi, jotka olen myös omassa valmennusarjessani kokenut toimiviksi:

• Varmistan, että harjoituksissa on turvallista olla oma itsensä: pelaajat kokevat itsensä arvostetuiksi, nähdyiksi ja kuulluiksi.

• Puhun ja kuuntelen arvostaen, tiivistän ja toistan ääneen kuulemani ja esitän tarkentavia jatkokysymyksiä. Osoitan esimerkkiä kertomalla omista tunteistani.

• Vahvistan osallisuuden kokemuksia keskustelemalla säännöllisesti pelaajien kanssa harjoittelusta ja yhdessä toimimisesta. Puhun me-muodossa ja korostan joukkueen yhteistä tekemistä.

• Huolehdin, että loukkaantuneet ja harjoittelusta sivussa olevat pelaajat pysyvät kiinni joukkueen arjessa, ja kannustan myös pelaajia ylläpitämään aktiivisesti yhteyttä poissaoleviin pelikavereihinsa.

• Varmistan, että uudet jäsenet toivotetaan tervetulleiksi toimintaan ja huolehditaan yhteisesti, ettei kukaan jää harjoituksissa ulkopuoliseksi.

• Annan tilaa pelaajien omille mielipiteille ja ehdotuksille, ja rohkaisen jokaista tuomaan esille omia ajatuksiaan ja toiveitaan.

• Kertaan ja selkiytän yhdessä sovittuja tavoitteita, pelisääntöjä ja toimintatapoja.

• Osoitan olevani pelaajien luottamuksen arvoinen. Olen valmis osoittamaan oman inhimillisyyteni ja erehtyväisyyteni; osaan pyytää myös anteeksi.

• Sanoitan aktiivisesti pelaajien kanssa heidän edistymistään ja osaamistaan; varaan kauden aikana riittävästi aikaa myös kahdenkeskisiin keskusteluihin.

• Olen aidosti läsnä harjoituksissa: annan huomiota keskittyneen ja kiireettömän oloisesti; katson suoraan silmiin ja vastaan yksilöllisesti pelaajien kysymyksiin – tai lupaan palata asiaan myöhemmin.

• Annan ohjaavan palautteen lisäksi arvostavaa palautetta: kiittämistä, tunnustuksen antamista ja nähdyksi tulemista. Opetan pelaajia myös itse toimimaan arvostavasti ja kunnioittavasti toisiaan kohtaan.

• Edistän omalla käytökselläni hyvää seura- ja toimintakulttuuria: tervehdin muita seuratoimijoita ja vanhempia; vastuutan pelaajat huolehtimaan varusteista ja harjoituspaikkojen siisteydestä. Annan pelaajille myös mahdollisuuksia pohtia ja määrittää itse omia arvojaan ja tavoitteitaan.

Lisälukemista:

Cohen, Geoffrey (2022): Belonging – The Science of Creating Connection and Bridging Divides.

Eastwood, Owen (2021): Belonging – The Ancient Code of Togetherness.

Bradford, David & Robin, Carole (2021): Connect – Building Exceptional Relationships with Family, Friends and Colleagues. 

Alison, Emily & Alison, Laurence (2020): Rapport – The Four Ways to Read People.

Pang, Camilla (2020): Explaining Humans – What Science Can Teach Us About Life, Love and Relationships.

MIELI ry (2021): Nuori mieli urheilussa – syventävä verkkokurssi.