Matalan kynnyksen pelailua vai armotonta kilpatoimintaa?

Kuva: FC Honka T11 Akatemia

Miksi matalan kynnyksen harrastetoiminta jää usein vajavaiseksi vetovoimassa, elämyksissä ja yhteisöllisyydessä? Ja toisaalta, miksi lasten ja nuorten kilpatoiminta tuottaa nuorille urheilijoille intohimon ja motivaation lisäksi usein myös ylikuormitusta, stressiä ja liiallisia suorituspaineita?

Ihmisen suorituskyvyn psykologian ja terveyden edistämisen professorien David Fletcherin ja Mustafa Sarkarin (2016) artikkeli "Mental fortitude training: An evidence-based approach to developing psychological resilience for sustained success" tarjoaa käyttökelpoisen tarkastelukehikon pohtia tarkemmin näitä kysymyksiä.

Fletcherin ja Sarkarin mallissa korostetaan, että urheilijan suorituskyky ja hyvinvointi riippuvat haasteiden ja tuen välisen tasapainon löytämisestä. Valmentajilla on tässä keskeinen, mutta haastava rooli: heidän on yhdisteltävä haasteita ja tukea sopivassa suhteessa luodakseen toimintaympäristön, joka mahdollistaa sekä vaikeuksien kohtaamisen että kehittymisen ja kukoistuksen.

Haasteet, kuten korkeat odotukset, vastuunotto ja pyrkimykset kohti omaa potentiaalia, ovat olennaisia urheilijoiden kehityksessä. Korkean vaatimustason harjoittelu, joka keskittyy vielä hallitsemattomiin taitoihin, voi tuoda mukanaan virheitä, epävarmuutta ja ahdistustakin (ks. Hakala 2020).

On kuitenkin yhtä tärkeää ymmärtää, että haasteiden voittaminen ja uusien taitojen omaksuminen tuottavat myös aikaansaamisen kokemuksia, jotka ovat keskeisiä hyvinvoinnille. Ne vahvistavat pystyvyyden tunnetta, itsearvostusta ja luottamusta omiin kykyihin selviytyä vaikeista tilanteista.

Vaikeiden asioiden tekeminen ja opettelu sekä mukavuusalueen ulkopuolella vietetty aika edellyttävät rinnalle riittävää tukea, joka ilmenee esimerkiksi kannustavana palautteena, luottamuksen rakentamisena sekä vahvuuksien tunnistamisena. Kuten Hakala (2020) toteaa, "Kun turvallisuuden perustarve täyttyy, uskaltaa valmentaja kuitenkin myös laittaa suhteen alttiiksi haasteen stressille".

Tasapainon löytäminen haasteiden ja tuen välille on yksi lasten ja nuorten urheilun suurimmista haasteista. Liialliset vaatimukset ilman riittävää tukea voivat johtaa ylikuormitukseen ja vähentää urheilun iloa, kun taas pelkkää mukavuutta tarjoava toimintaympäristö saattaa estää nuorten urheilijoiden kehityksen ja jättää heidät vaille tärkeitä aikaansaamisen kokemuksia.

Voimme navigoida haasteiden ja tuen muodostamalla nelikentällä psykologi Scott Barry Kaufmanin (2020) purjevenemetaforan avulla. Tässä metaforassa yhdistyvät vahva ja turvallinen veneen runko sekä kasvua ja kehitystä edistävät purjeet.

Valmentajien ja seuratoimijoiden ensisijaisena tehtävänä on rakentaa toimintaympäristö, joka muistuttaa hyvin varusteltua purjevenettä: turvallinen, kestävä ja nuorille urheilijoille suojaa sekä yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen mahdollisuuksia tarjoava. Paikallaan kellumisen sijaan tarvitaan myös haasteiden ja vaatimustason tuomaa tuulta ja vahvat purjeet, jotta nuoren urheilijan matkanteko on mielekästä.

Fletcher & Sarkar (2016).

Seisahtuneessa toimintaympäristössä matkanteko on jämähtänyt paikalleen ja samalla kanssamatkustajat ovat jääneet vieraiksi ilman yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Toimintaa kuvaa tässä nelikentän kulmassa päämäärätön ajelehtiminen, mikä heikentää luottamusta mielekkääseen kehitykseen. Epävarmuus toiminnan suunnasta ja selkeiden tavoitteiden ja yhteisten ponnistelujen puute estävät turvallisen ilmapiirin syntymisen ja yhteisöllisyyden vahvistumisen.

Mukavassa toimintaympäristössä nuoret urheilijat tuntevat olonsa turvalliseksi, mutta ilman haasteita tai kasvun mahdollisuuksia. Tälle nelikentän kulmalle on tunnusomaista tyynen kelin rutiininomainen toiminta, joka saattaa tuntua miellyttävältä, mutta siitä puuttuu syvempi merkitys ja eteenpäin vievä tuulenvire. Paikallaan pysyminen saattaa pidemmän päälle vaimentaa innostusta ja sitoutumista toimintaan. Ilman uusia haasteita ja tavoitteita yksilöiden motivaation sekä yhteisöllisen oppimisen ylläpitäminen muuttuvat haastaviksi.

Armottomassa toimintaympäristössä nuorten urheilijoiden kohtaamat ylikorostuneet vaatimukset ja tulosten tavoittelu aiheuttavat jatkuvaa painetta, muistuttaen näin myrskyisää merta ilman riittävää suojaa ja yhteisön tukea. Tässä nelikentän kulmassa korostuu intensiivinen keskinäinen kilpailu, mikä estää korkean ryhmäkoheesion ja vähentää turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Tällainen ympäristö tuottaa näennäisesti tuloksia lyhyellä aikavälillä, mutta pitkän ajan kuluessa jatkuva paine ja stressi ilman riittävää tukea heikentävät nuorten urheilijoiden motivaatiota, sitoutumista ja hyvinvointia.

Mahdollistavassa toimintaympäristössä nuoret urheilijat kehittyvät haasteiden keskellä turvallisen ja yhteisöllisen tuen ansiosta. Ajoittain myrskyisissäkin vesissä valmentajien ja joukkuekavereiden tuki pitävät veneen ja kurssin vakaina. Tässä nelikentän kulmassa selkeät tavoitteet ja mielekkäät haasteet, yhdistettynä riittävään tukeen ja yhteisöllisyyteen, luovat pohjan terveelle kilpailulle ja itsensä haastamiselle. Kun jokainen teko kantaa merkitystä ja yhteisö rohkaisee nuoria urheilijoita laittamaan ”kaiken peliin”, tämä prosessi ei ainoastaan edistä heidän lajitaitojaan, vaan myös auttaa heitä löytämään omat sisäiset voimavaransa ja vahvuutensa.

***

Edellä esitetyn hyvinvoinnin ja kehityksen nelikentän avulla voidaan tarkastella ja kehittää lasten ja nuorten urheilun ympäristöjä, ja huomioida erityisesti haasteiden ja tuen välinen tasapaino.

Esimerkiksi matalan kynnyksen harrastetoiminnan riskinä voi nelikentän perusteella olla jämähtäminen seisahtuneeseen tai mukavaan toimintaympäristöön, jossa haasteet ja tuki eivät ole optimaalisessa tasapainossa. Toisaalta kilpatoiminnan ilmeisenä vaarana on ajautuminen armottomaan toimintaympäristöön, jossa vaatimusten ja paineiden ylikorostuminen heikentää nuorten urheilijoiden henkistä hyvinvointia ja vähentää iloa ja nautintoa urheilusta.

Tasapainon löytäminen haasteellisuuden ja tuen välillä on siis keskeistä lasten ja nuorten urheilutoiminnassa. Tässä yhteydessä on kiinnostavaa tutkia esimerkiksi Huuhkaja- ja Helmaripolun aloitteita, jotka tähtäävät toiminnassa mukana olevien joukkueiden motivaatioilmaston kehittämiseen.

Nämä aloitteet pyrkivät luomaan ilmapiirin, joka mahdollistaa urheilijoiden kokonaisvaltaisen kehityksen ja hyvinvoinnin – eli vahvistaa nautintoa harjoittelusta, lisätä oppimisen intoa, rohkaista yritteliäisyyteen sekä tukea epäonnistumisen pelkojen voittamisessa (ks. Tossavainen 2022).

Huuhkaja- ja Helmaripolun motivaatioilmaston osa-alueen "voittamista tukeva" kehittäminen on kohtalaisen helppo yhdistää läpikäydyn nelikentän mahdollistavaan toimintaympäristöön eli tavalla, joka huomioi sekä riittävän haasteellisuuden että tuen tarjoamisen. Jos tavoitteeksi asetetaan se, että oma joukkue voittaa pienpelit harjoituksissa tai että pelaajat tekevät parhaansa voittaakseen kaksinkamppailut, ei tämä ole ristiriidassa psykologisen turvallisuuden kanssa.

Huuhkaja- ja Helmaripolun motivaatioilmaston osa-alueen "kilpailusuuntautuneisuus” kehittämisen osalta tehtävä kuitenkin vaikeutuu olennaisesti. Jos tavoitteeksi asetetaan se, että pelaajalle on keskeistä osoittaa olevansa joukkuekavereitaan parempi tai onnistua heitä paremmin, voi tämä olla ristiriidassa psykologisen turvallisuuden ja myös yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden ylläpitämisen ja vahvistamisen kanssa (esim. Duda 1989).

Kilpailusuuntautuneisuuden ja voittamista tukevan asenteen oikeasuhtainen tasapainottaminen on erityisen kriittistä nyky-yhteiskunnassa, jossa lapset ja nuoret kohtaavat moninaisia paineita ja riittämättömyyden tunteita. Tämänhetkiset havainnot, kuten lastenlääkärien ja kouluterveyskyselyjen raportoima “koulu- ja harrastusuupumusepidemia”, korostavat tarvetta välttää epätarkoituksenmukaisesti kohdennettuja lisäpaineita urheilun kautta.

On välttämätöntä, että osaamme tunnistaa ja vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin mukauttamalla urheilutoimintaa, jotta onnistumme tukemaan lapsia ja nuoria kohtaamaan nykyajan paineet rakentavasti ja kestävästi.

***

Lasten ja nuorten urheilussa on olennaista osata suunnitella laadukkaita toimintaympäristöjä, jotka tasapainottavat haasteet ja tuen sekä harraste- että kilpatoiminnassa. Tämä vaatii valmentajilta ja seuratoimijoilta jatkuvaa pohdintaa, oppimista sekä nuorten urheilijoiden kuulemista ja osallistamista, jotta heille voidaan tarjota merkityksellisiä, kehittäviä, innostavia ja kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevia kokemuksia.

Lisälukemista:

Appelqvist-Schmidlechner, Kaija ym. (2017): Lapsuusajan kilpaurheilu suojaa psyykkiseltä oireilulta aikuisiällä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 39/2017.

Arajärvi, Paula & Thesleff, Paula (2020): Suorituskyvyn psykologia. Tieto- ja taitokirja korkeaa suorituskykyä ja hyvinvointia rakentaville.

Cohen, Geoffrey (2022): Belonging – The Science of Creating Connection and Bridging Divides.

Duda, Joan (1989): Relationship between task and ego orientation and the perceived purpose of sport among high school athletes. Journal of Sport & Exercise Psychology, 11(3).

Fletcher, David & Sarkar, Mustafa (2016): Mental fortitude training: An evidence-based approach to developing psychological resilience for sustained success. success, Journal of Sport Psychology in Action, 7(3).

Hakala, Lauri (2020): Määrätietoinen Harjoittelu, osa 4. Riittävä Haaste tai Vaatimustaso.

Holopainen, Sakari (2023): Miten vaatimustasoa luodaan ja ylläpidetään?

Kaufman, Scott Barry (2020): Transcend – The New Science of Self-Actualization.

Kumpulainen, Harri (2020): Mitä tarkoittaa vaatimustaso juniorisalibandyssa?

MIELI ry (2021): Mielen hyvinvoinnin ulottuvuudet urheilussa.

Riihonen, Riikka (2024): Täysillä tyttö – Miten tukea itsetuntoa ja muita asioita, joita tytön vanhemman on hyvä tietää.

Tossavainen, Aleksi (2022): Motivaatioilmasto lasten urheilussa – Osa 1.