Hauskuuden monet kasvot – mikä nuorten pelaajien mielestä on hauskaa futiksessa?

Kuva: Mira Lönnqvist

Lapset ja nuoret harrastavat urheilua ennen kaikkea siksi, että se on hauskaa. Vastaavasti yleisin syy lopettamiseen on se, että "se ei ollut enää hauskaa".

On mielenkiintoista, että urheilussa ei ole yhteisymmärrystä tai edes kovin laajaa keskustelua hauskuuden määritelmästä. Esimerkiksi Olympiakomitea on nostanut aihepiiriä esille, mutta siihen sisältyy edelleen paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.

Hauskuuden syvällisempi määrittely linkittyy vahvasti yleisiin lapsen oikeuksiin sekä tarkemmin esimerkiksi kansallisen lapsistrategian vaatimuksiin lisätä harrastustoiminnan lapsilähtöisyyttä.

Onko meillä käsitystä siitä, mikä lasten ja nuorten mielestä on urheilussa hauskinta?

***

Lähdimme valmentamani HJK T10 -joukkueen kanssa yhteisesti selvittämään, mikä juuri meille tekee jalkapallon harrastamisesta hauskaa. Hyödynsimme tässä prosessissa Amanda Visekin tutkimusryhmän hauskuuden määrityksiä, jotka tarjoavat hyvän pohjan yhteisille keskusteluille (Visek ym. 2015; 2018).

Pelaajien tehtävänä oli ensinnä pienryhmissä keskustella ja kirjoittaa muistiin asioita, jotka heidän mielestään tekevät jalkapallon pelaamisesta erityisen hauskaa. Yhteisen alkukeskustelun ja aihepiiriin "virittäytymisen" jälkeen pelaajat syventyivät pohtimaan tarkemmin juuri heille itselleen tärkeimpiä hauskuuden osa-alueita.

Tiivistin pelaajien pohdintojen tueksi Visekin tutkimusryhmän tunnistamat 81 hauskuuden määrittäjää 45 keskeiseen kohtaan (pelaajien omat lisäykset listaan olivat myös tervetulleita). Oheisessa taulukossa nämä hauskuuden määrittäjät ovat ryhmitelty Visekin "Fun Integration Theory" -mallin mukaisesti erilaisten kattokäsitteiden alle (esim. oppiminen ja kehittyminen, positiivinen valmentaminen sekä pelin aikainen kannustaminen).

On merkillepantavaa, että joukkueen pelaajien vastaukset jakautuivat melko laajasti eri tekijöiden välille. Pelaajilla on hyvin erilaisia näkemyksiä ja korostuksia jalkapallon hauskuudesta, ja myös valmentajien on hyvä olla tietoisia näistä eroavaisuuksista.

Jokaiselle pelaajalle muodostui taulukon täydentämisen myötä oma "hauskuusprofiili", jota on mahdollista hyödyntää esimerkiksi kauden aikaisissa kehityskeskusteluissa ("Mitkä itsellesi tärkeät hauskuuden osa-alueet toteutuvat toiminnassamme hyvin ja mihin toivoisit parannuksia?").

Eroavaisuuksista huolimatta joukkueen pelaajien vastauksissa oli myös paljon yhteistä. Hauskuuden 45 erilaisesta määrittäjästä joukkueen yhteiselle TOP 5 -listalle nousivat selvästi 1) parhaansa yrittäminen, 2) joukkuekavereiden kanssa yhdessä oleminen treeneissä, 3) itseensä luottaminen, 4) valmentajat, jotka kuuntelevat ja huomioivat pelaajat sekä 5) turnausmatkat ja uudet pelikentät.

***

Joukkueen kanssa yhdessä toteutettava keskustelu hauskuuden eri tekijöistä soveltuu hyvin toteutettavaksi heti kauden alussa, osana tavoitteenasettelua tai pelisääntökeskustelua.

Edellä kuvattu pelaajalähtöinen hauskuuden määrittely on hyvä ensiaskel lisätä lasten ja nuorten kuulemista ja vuoropuhelua heitä koskevissa asioissa. Tästä voidaan edetä kohti syvempää yhteistyötä, jossa valmentajat huomioivat pelaajien näkemyksiä toiminnan suunnittelussa sekä tarjoavat heille myös mahdollisuuksia itsenäiseen päätöksentekoon ja vastuun ottamiseen.

Olisi myös mielenkiintoista tarkastella niitä yhteneväisyyksiä ja eroja, joita esiintyy valmentajien, vanhempien ja itse pelaajien näkemysten välillä. Onko meillä yhteisesti jaettua ymmärrystä siitä, mitä hauskuuden osa-alueita pelaajat pitävät tärkeimpinä?

Lisälukemista:

Visek, Amanda ym. (2018): Perceived importance of the fun integration theory’s factors and determinants: A comparison among players, parents, and coaches. International Journal of Sports Science & Coaching, 13(6).

Visek, Amanda ym. (2015): The fun integration theory: Towards sustaining children and adolescents sport participation. Journal of Physical Activity & Health, 12(3).

Viitanen, Marko (2020): Kohti hauskuuden määrittelyä. Olympiakomitea.

Hart, Roger (1997): Children's Participation: The Theory and Practice of Involving Young Citizens in Community Development and Environmental Care.

Kinos, Jarmo ym. (2016): Child-Initiated Pedagogies: Moving Toward Democratically Appropriate Practices in Finland, England, Estonia, and the United States. Childhood Education, 92(5).

VNK (2021): Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:81.